Miten kuulo toimii
On hyvä tietää, että miten kuulo toimii, jotta voimme paremmin ymmärtää, että mikä on luonnollista ja normaalia kuulosysteemin toimintaa. Se helpottaa myös kuulonheikkenemisen, tinnituksen ja muiden kuuloon liittyvien ongelmien ymmärtämistä ja hoitamista. Kuulosysteemi koostuu: kuuloelimestä, kuulohermosta ja kuuloaivokuoresta.
Kuuloelin eli korva
Kuuloelimessä ulkokorva ottaa mekaanisen äänienergian/ääniaallot, eli äänen vastaan ja ohjaa sen korvakäytävää pitkin keskikorvaan. Keskikorvassa tärykalvon värähtely saa kuuloluut liikkeelle, jotka puolestaan vahvistavat äänienergiaa sen ohjautuessa sisäkorvaan. Sisäkorvassa mekaaninen äänienergia muuttuu biosähköisiksi impulsseiksi. Tämä tapahtuu sisäkorvassa olevissa karvasoluissa. Äänienergia saa karvasolujen tiplink kanavan aukeamaan, jolloin kaliumia virtaa kanavan läpi synnyttäen toisella puolella biosähköisen impulssin.
Kuulohermo
Sisäkorvassa biosähköisiksi impulsseiksi muuttunut ääni-informaatio jatkaa matkaa kuulosysteemissä kuulohermoon. Kuulohermoa pitkin ääni-informaatio kulkee kuuloaivokuorelle. Kuulohermo ei kuitenkaan ole vain passiivinen kulkureitti, vaan ääni-informaatiota prosessoidaan matkan aikana ja vain äänet, joilla on merkitystä päätyvät kuuloaivokuorelle kuultavaksi. Toisin sanoen normaalisti toimivassa kuulohermossa matkaavasta ääni-informaatiosta suodattuu suurin osa sisäkorvan tuottamasta ääni-informaatiosta pois.
Limbinen järjestelmä
Ääni-informaation suodatus tapahtuu limbisessä järjestelmässä. Limbinen järjestelmä on aivoalueiden joukko, joka osallistuu mm. autonomisten, eli tahdosta riippumattomien toimintojen, motivaation ja tunteiden säätelyyn sekä yhdistää erilaisia tunnetiloja muistiin tallentuneisiin fyysisiin tuntemuksiin. Kuulohermosta ääni-informaatio siirtyy limbiseen järjestelmään ”arvioitavaksi”. Täällä äänelle haetaan merkitystä muististamme ja niihin liittyvistä tuntemuksista. Esimerkiksi se, että liittykö ääneen jokin hälyttävä syy, jonka takia tarvitsee toimia nopeasti tai onko ääni muulla tavalla tuttu, johon on tarkoitus kiinnittää huomiota.
Tähän toimintaan osallistuu Prefrontal cortex (PFC), eli aivojen etuotsalohkon kuori, joka analysoi ja kontrolloi tunteita, Nucleus
accumbens (NAc), eli Talamuksen mediaalinen tumake, joka on aivojen avainalue motivaation, palkitsemisentunteen ja addiktion kannalta sekä amygdala (A),eli mantelitumake, jonka pääasiallisiksi tehtävä on tunnereaktioiden muistaminen ja prosessointi. Talamuksessa limbisen järjestelmän prosessoinnin tuloksena merkityksen saanut ääni vahvistetaan ja ohjataan kuuloaivokuorelle, kun taas merkityksettömät äänet estetään kokonaan tai vaimennetaan ennen niiden ohjautumista kuuloaivokuorelle. Tämän ansiosta on mahdollista erottaa esimerkiksi toisen ihmisen puhe voimakkaassakin taustahälyssä. Selitys sille, miksi kuulosysteemimme on valikoiva, löytynee ihmisen evoluutiosta. Selviytymisen vuoksi on ollut tärkeää reagoida uhkaaviin ääniin nopeasti.
Kuuloaivokuori
Tietoinen kuuleminen tapahtuu kuuloaivokuorella. Kuulemme siis vain sen ääni-informaation, joka pääse tähän pisteeseen asti. Valtaosa mekaanisesta äänienergiasta, eli ääniaalloista, jonka ulkokorvamme ottaa vastaan jää meiltä todellisuudessa kuulematta.